Oma polkuni restoratiivisen joogan pariin
Ensimmäisen kosketukseni joogaan tuli kuntosalin ryhmäliikuntatunneilla yli kymmenen vuotta sitten. Ajattelin siihen aikaan, että mitä rankempi ja hikisempi treeni oli, sen parempi. Bodycombat ja kuntonyrkkeily oli ihanaa, kunnes löysin itseni bodybalance tunnilta, joka oli yhdistelmä joogaa, Tai Chitä ja pilatesta.
Vaikka nuo musiikin tahtiin soljuneet tunnit ovat ehkä joidenkin mielestä kaukana “aidosta joogasta”, muistan yhä edelleen sen rentoutuneen fiiliksen, joka kehossa ja mielessäni harjoituksen jälkeen leijaili. Tykästyin tunteihin, koska ne tarjosivat vastapainoa intensiivisille harjoituksille, joihin olin aina tottunut. Opettelin ensimmäistä kertaa hellittämään ja toivoin, että tunnin lopussa ollut rentoutusosio olisi ollut pidempi.
Syy koviin treeneihin juonsi juurensa muodostelmaluistelusta, jota harrastin koko pienen ikäni aina vajaa parikymppiseksi asti. Muutin jopa Espooseen samaisen harrastuksen perässä, koska halusin kokeilla haastaa itseäni sm-senioritasolla. Luisteluvuodet opettivat minua jo varhain kuuntelemaan kehoani ja liikkumaan monipuolisella tavalla.
Matka Espoosta jatkui Mikkeliin, jonne muutin poikaystäväni (nykyisen aviomiehen) opintojen ja harrastuksen perässä. Tieni vei jälleen jäähallille, tällä kertaa kuitenkin valmentajan rooliin. Sain vetää oheisharjoittelua ihanille nuorille yksinluistelijoille ja olin mukana muodostelmaryhmän jäätreeneissä.
Vuoden Mikkelissä asuttuamme palasimme Kuopioon ja aloitin opintoni muotoilun parissa. Opiskelujeni aikana kiinnostukseni liikkumista kohtaan väheni arjen täyttyessä päivisin opiskeluista ja iltaisin osa-aikaisesti työskennellen. Perustin myös valokuvausyritykseni ja aloin kuvaamaan opintojen ja iltatöiden ohella. Näin jälkikäteen ajattelen, että ehkä vähempikin olisi riittänyt.
Aloin odottamaan esikoistamme opintojeni viimeisenä vuonna ja hän syntyikin syksyllä 2017. Toinen lapsemme syntyi alkuvuodesta 2021. Äidiksi tuleminen ja kaksi lastani ovat valtava lahja, joista olen joka päivä kiitollinen.
Omat resurssit ja voimavarat joutuivat koetukselle jäädessäni loppuvuodesta 2018 omaishoitajaksi perhettämme kohdanneen vakavan sairastumisen johdosta. Tuntui, että kaikki turvaa tuovat rakenteet murenivat kertaheitolla.
Lähes vuoden yhtäjaksoinen sairaalassa eläminen sai minut etsimään vastauksia olemassaolon perimmäisiin kysymyksiin. Noihin aikoihin löysin myös uudelleen joogan.
Ilmoittauduin astangajoogan alkeiskurssille ja ihastuin asanaharjoitukseen, joka toi hyvää oloa ja lisäsi voimaa ja liikkuvuutta. Saatoin luottaa siihen, että matolle astuessani harjoitus toistui samanlaisena, kaikesta muusta meneillään olevasta huolimatta. Se tuntui lohdulliselta. Astangajoogatunneilla sain hetken olla läsnä itselleni ja tein tilaa kaikelle sille, mitä kehossa, mielessä ja tunteiden tasolla liikkui.
Kiinnostuin pikkuhiljaa myös lasten joogasta ja ilmoittauduin Perhejoogan ohjaajakoulutukseen. Lasten jooga veti minua puoleensa, koska halusin oppia lempeitä kehollisia työkaluja, joita hyödyntää arjessa yhdessä esikoiseni kanssa. Valmistuin lasten joogaohjaajaksi Perhejoogan Anne Slåenin opissa alkuvuodesta 2020. Anne vie lasten- ja nuorten joogan ja mindfulnessin sanomaa Suomessa eteenpäin. Suosittelen lämpimästi ottamaan Perhejoogan tilin instagramissa seurantaan.
Aloitin odottamaan toista lastamme 2020 keväällä. Oma joogaharjoitukseni sai lisää syvyyttä, kun aloin käymään astangajoogan yksityistunneilla ihanan Marjutin ja Petri Suohovin opissa Kuopion astangajoogasalilla. He muokkasivat harjoitusta muuttuvalle keholleni sopivaksi ja mukaan tuli enemmän restoratiivisia asentoja, jotka elvyttivät kehoa ja mieltäni. He sytyttivät ensimmäisen kipinän restoratiiviseen joogaan, joka jäi kytemään, vaikka astangajooga jäikin toisen lapsemme syntymän lähestyessä tauolle.
Törmäsin Kirsi Saivosalmen Levon vallankumous - 30 harjoitusta voimien keräämiseen -kirjaan eräällä Suomalaisen kirjakaupan visiitilläni. Kirjan luettuani ja harjoituksia kotona jonkin aikaa tehtyäni halusin tietää kaiken tästä restoratiivisesta joogaharjoituksesta, jota olin päässyt jo hieman kokeilemaan. Koska Kuopiossa ei ollut täysin tähän restoratiiviseen joogaan omistautuneita tunteja tai opetusta tarjolla, ilmoittauduin restoratiivisen joogan ohjaajakoulutukseen Kirsin oppiin. Kirsi on itse kouluttautunut suoraan restoratiivisen joogan pioneerin, Judith Hanson Lasaterin ohjauksessa.
Muistan vieläkin, kuinka ensimmäisen koulutusviikonlopun jälkeen olo tuntui siltä, kuin olisin ollut viikon lomamatkalla. En pysty sanoin kuvailemaan, miten levännyt olo kehossa ja mielessäni oli. Koulutuksen restoratiivisten harjoitusten aikana minusta tuntui, että sain ensimmäistä kertaa pitkään aikaan vain olla ja levätä. Kyyneleet vierivät silmiini kun ajattelen, miten hoivaava tuo kokemus oli. Mietin siinä itsekseni Hämeenlinnasta kotiin ajellessani, että tätä ihan jokaisen pitäisi joskus saada kokeilla.
Koulutusviikonloppujen jälkeen ja oman harjoittelun myötä aloin pikkuhiljaa haaveilemaan, kuinka ihanaa olisi ohjata restoratiivisen joogan tunteja myös muille. Ilmoittauduin koulutukseen ensisijaisesti itseäni varten, mutta lopputyötä tehdessäni keväällä 2023 aloin kokemaan vahvaa kutsumusta levon sanoman välittämisestä eteenpäin. Siitä ajatuksesta syntyi Taivaanrannan studio.
Minulle restoratiivinen jooga on kuin kehollistunutta myötätuntoa itseäni kohtaan. Se on auttanut omien voimavarojeni elvyttämisessä ja hermoston tasapainottamisessa. Nykyään osaan jo kunnioittaa paremmin omia jaksamisen rajojani ja samalla itseäni, vaikka helppoa se ei edelleenkään ole - harjoittelen sopivan tasapainon löytämistä päivittäin. Harjoittelun myötä olen kuitenkin oppinut tunnistamaan helpommin, mitkä merkit kehossani kielivät levon tarpeesta.
Restoratiivinen jooga on harjoitus, joka täytyy itse kokea. Harjoitus sopii kaikille ikään tai kuntoon katsomatta eikä vaadi aiempaa kokemusta joogasta. Omien kokemusten pohjalta uskallan sanoa, että restoratiivisesta joogasta hyötyvät etenkin ihmiset, jotka kaipaavat elvyttävää ja hoivaavaa harjoitusta hyvinvointinsa tukemiseen ja omien voimavarojen kasvattamiseen, ja jotka ovat uteliaita tarkastelemaan levon ja toiminnan välistä suhdettaan omassa elämässään.