Mitä syksy opettaa meille hidastamisesta ja irtipäästämisestä?
Vaihtuvat vuodenajat tarjoilevat lempeän peilin elämän perustavanlaatuisia kysymyksiä pohtiessa. Etenkin näin syksyllä, luonto muistuttaa mielestäni kauniilla tavalla siitä, kuinka kaikelle on aikansa.
Kasvu ja kukoistus ovat tulleet tiensä päähän ja sadonkorjuun jälkeen on aika aloittaa riisuminen, irti päästäminen ja luopuminen - tulevaan lepokauteen valmistautuminen.
Restoratiivinen arki tarkoittaa minulle mm. luonnon rytmeihin mukautumista. Antautuminen olemassa olevaan sesonkiin auttaa minua pysymään paremmin läsnä nykyhetkessä ja vastaanottamaan elämää sellaisena kuin se on - alati muutoksessa. Se myös vapauttaa tarpeesta yrittää puskea vuoden läpi samalla energialla ja helpottaa hidastamisen harjoittelussa.
Koostin postaukseen teemoja, joista syksy ja ympäröivä luonto meitä parhaillaan muistuttelee.
Luopuminen ja irtipäästäminen
Syksyllä luonto opettaa erityisesti luopumisesta ja irtipäästämisestä. Putoilevat lehdet, lakastuvat kesäkukat ja haalistuva väriloisto heijastelevat kaiken väliaikaisuutta. Mikään ei kestä ikuisesti, ei kukat, eikä aikamme täällä maan päällä.
Ja juuri luopumisessa piilee mielestäni valtava viisaus. Kun ymmärrämme miten väliaikaista kaikki lopulta on, voimme vastaanottaa kiitollisuudella kaiken sen, mitä meillä juuri nyt on. Yksikään päivä ei ole samanlainen - ja juuri siksi jokainen päivä on erityinen.
Kiitollisuus ja arjen pienien hyvien hetkien huomaaminen
On inhimillistä, että kiitollisuutta voi olla vaikeaa kokea, mikäli elämässä on vaikea ajanjakso meneillään tai päivät täyttyvät huolista ja murheista. Mutta ehkä juuri siksi on sitäkin tärkeämpää, että kiitollisuuden aiheita etsii ja niihin kiinnittää tietoisesti huomiota.
Kun keskität tietoisesti huomiota hyviin ja kauniisiin asioihin, olivatpa ne miten pieniä tai ohikiitäviä tahansa, lähetät aivoillesi signaaleja turvasta. Jo 20-30 sekunnin mittainen tietoinen havainnointi riittää tuomaan hermostoasi hetkellisesti turvan ja yhteyden tilaan.
Kun olemme stressaantuneita, kaikki tekeminen ja toimintamme ohjautuu hermoston selviytymistiloista käsin. Kiinnittämällä huomiota esimerkiksi luonnon kauneuteen, lempeisiin aamuauringon säteisiin, höyryävän teekupin lämpöön käsien välissä tai vaikkapa siihen, miten pehmeiltä ja mukavilta puhtaat lakanat tuntuvat pitkän päivän jälkeen ihoa vasten, voit tarjota kuormittuneelle hermostollesi pieniä lepohetkiä ja samalla tulet vahvemmin läsnäolevaksi nykyhetkeen.
Mitä enemmän alat pieniä kiitollisuuden hetkiä vaalimaan, sitä enemmän niitä alkaa myös ilmaantumaan. Se johtuu siitä, että aivosi harjaantuvat havainnoimaan arkea kirjaimellisesti “uusin silmin”.
Elämä on aina sekä että, ei joko tai. Hyvien ja kauniiden asioiden vaaliminen ei tarkoita sitä, että sinun tulisi korjata tai supistaa mitään päälleliimatulla positiivisuudella. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että vaikeista asioista huolimatta elämässä voi ja saa olla tilaa myös kaikelle hyvälle ja kauniille - ne eivät sulje toisiaan pois.
Hidastaminen ja voimavarojen varastoiminen
Ruskan aikana monivuotiset kasvit valmistautuvat tulevaan lepokauteen kuljettamalla lehtivihreät varsiin ja juuriin. Talveentuminen tarkoittaa sitä, että kasvi vetäytyy lepotilaan tai horrokseen ja kasvu ja kehitys pysähtyvät. Tämä auttaa kasvia selviytymään talvesta ja sopeutumaan muuttuvaan elinympäristöönsä.
Jo tietoisuus siitä, että meidän ei tarvitse pyrkiä jatkuvasti kukoistamaan täydessä kukassa, voi auttaa hidastamisen harjoittelussa. Luontoa ja sen rytmejä havainnoimalla voimme sopeuttaa omaa toimintaamme kuhunkin vuodenaikaan sopivaksi ja antautua sen mukanaan tuomalle energialle.
Miltä talveentuminen tänä vuonna voi omassa arjessasi näyttää?